Ilman pitkiä selityksiä on vaikea kuvata mun elämää. Uskon että kokemukset muokkaa susta sen ihmisen kuka sä olet. Oon ollut niin pitkään sekaisin, on ollut niin monta outoa uutta kokemusta etten enää tiedä kuka mä olen. Olen muuttunut.

Mun oli pakko vaihtaa lakanat. Ei sen takia et ne oli likaiset vaan koska ne tuoksui tytöltä.Ois se pitänyt jo arvata et ei voi dokaa sen kanssa. En mä edes haluais palata sen kanssa yhteen on vaan niin helppoa palata tuttuun. Kaipaan normaaliutta. Kaipaan miestä rinnalleni jota voisin vapaasti kontrolloida. Lahjoa se suukoin  hakemaan mulle kaupasta kallista appelsiinimehua, jonka syliin käpertyä jossa voisin uskotella itselleni olevani turvassa. Ja kai se onkin turvallista. Turvallisempaa kuin tämä.

Pelkäsin jo hukanneeni avaimenkin. Tunnin etsimisen jälkeen ne löytyi, joka tääkin vain todistaa kuinka humalassa olinkaan. Eilen en koko päivänä noussut sängystä, tänään pakotin itseni syömään S:n kanssa. Eipä musta kai ihmeemmin seuraa ollut, masentaa niin ettei rajaa. Ei vain kerta kaikkiaan huvita, joko ajattelen tyttöä tai sitä miten tästä saisi elämästä saisi helpompaa. Miten voisin hankkia sen opiskelupaikan ja poikaystävän ja oman pienen solukämpän. Opiskella ja valmistua ja hankkia lapsia. Niin siinä varmaan käykin. Sitten tää vaan naurattaa.

Ei se lakanoiden vaihto auttanut. Koko kämppä tuoksuu siltä.